Lähes tasan vuosi sitten ostin kokoelman eri suuruisia farkkukankaan paloja olettaen, että käyttäisin niitä joskus johonkin. Mistä tai keneltä ne olivat jääneet yli jäi mysteeriksi, sillä en siinä touhottaessani tajunnut sitä myyjältä kysyä. Suomessa on tietojeni mukaan yksi farkkuja valmistava yritys, jolla on tuotekehittely ja myynti Suomessa,...
Vuosi alkoi viikon reissulla Lontooseen. Olen ollut siellä useampia kertoja ja aina yhtä innoissani päästessäni sinne. Päällimmäisenä jäivät mieleen perheen kanssa vietetty aika, teatteri- ja konserttielämykset. Lisäksi jäin kaipaamaan Lontoon (ja myös Oxfordin, sielläkin pistäydyttiin) ihastuttavia kirjakauppoja. Istuskelimme pitkät ajat vain...
Vaatteentekijän ja käsityöläisen näkökulmasta kulunut vuosi on ollut ilahduttavasti hieman parempi kuin edellinen, mutta osittain myös takkuisempi. Arvonlisäveron korotus on tuottanut harmaita hiuksia monelle pienyrittäjälle, enkä voi itsekään sanoa välttyneeni sen tuomalta harmilta.
Pellavatunikoita suunnitellessani, olin hyvin innostunut, eikä päähän pälähtänyt, että päällystetyistä napeista tulisi jäätävä rasite. Kun minulla ei sellaista napinpäällystyskonetta ole, niin arvelin, että varsin kätevänä tyttönä päällystän ne itse ihan tuollaisilla nappikaupasta ostetuilla tarkoitukseen sopivilla vehkeillä. Väärin! olen ennenkin...
Mukava aloittaa syksy tällaisella blogikirjoituksella! Olen instan puolella jo kertonutkin, että Pauliinan Huoneen tuotteita saa 12.9.24 lähtien Vallilan Kollektiivin putiikin lisäksi, myös Lov!t käsityöpuodista, joka sijaitsee Arabia 135 korttelissa. Olen tosi iloinen, että puoti on juuri Arabiassa, tai tarkemmin Toukolassa, Hämeentiellä, sillä se...
Loppukeväästä tuli tehtyä monenmoista. Suunnittelin uuden mekkomallin, tein lippiksiä pellavatilkuista ja lopuksi innostuin ompelemaan joogabolstereita ja meditaatiotyynyjä. Lippiksiä ja bolstereita löytyy vielä putiikista ja pari meditaatiotyynyäkin on vielä jäljellä. Välillä on mukava tehdä vähän pienempiä ompelutöitä, jotain muuta kuin...
Toisinaan käyn penkomassa kangashyllyjäni työhuoneella ja teen pientä inventaariota läsnä olevista kangaspakoista ja häiritsevän epämääräisistä kangaspinoista. Suurin osa näistä on joko epäsopivan värisiä tai määrältään liian vähäisiä, jotta niistä saisi mekon taikka muuta päällepantavaa. Yksi pinoista on oikein hyvää pellavaa, mutta liian paksua...
Kuten ehkä jo tiedättekin, meillä Vallilan Kollektiivin jäsenillä on kivijalkaliike Sturenkadulla, jossa myymme suunnitelemiamme ja valmistamiamme vaatteita ja asusteita. Lisäksi putiikistamme saa ostaa muutaman muun pienyrittäjän tuotteita, koruja, puuleluja ja käsin pellavalle painetuista kuoseista valmistettuja pyyheliinoja ja pussukoita....
Tuli melkein kriisi tuon yllättäen ja pyytämättä tulleen takatalven takia, mutta nyt sää näyttää peräti lupaavalta, niin lupaavalta, että uskallan lausua sanasen pellavamekoista.
Semmoinen tuli mieleen, kun tässä viime viikolla kävin latuja valloittamassa tuolla Yllästunturin hoodeilla, että on tainnut esittelyt jäädä tekemättä. Tämä kirkastui minulle kun selailin hiihtoreissun jälkeen instagramia ja näin siellä ystäväni postauksen, jossa hän kertoi itsestään ja tiestään pienyrittäjäksi.
