Gobeliinista olkalaukuksi ja kielipoliisin terminurkka 

Viime kesänä ostin Maarianhaminan Emmauksesta seinägobeliinin, jonka aiheena oli Hannu ja Kerttu. Kuva oli jännittävä, kiehtova, hieman karmiva: noita-akka houkuttelemassa pahaa-aavistamattomia sisaruksia piparkakkutaloon. Värit olivat hienot ja satu-aihe, sekä jännän kolmiulotteinen toteutus miellyttivät sen verran, että maksoin kassalle 6€ ja poistuin aurinkoiselle kadulle.

 Sittemmin gobeliini lojui surullisen näköisenä kangasläjässä kotona. Näin sen päivittäin ja huokailin raskaasti. Ei ollut gobeliinille paikkaa meidän asunnossa, kun seinät ovat kertakaikkisen täynnä tauluja ja muita koristeita. Hain tietoa gobeliinista ja sain selville, että  se on mahdollisesti valmistettu DDR:ssä 1970-luvulla, jolloin muitakin satuaiheisia gobeliineja tuotettiin saman firman toimesta. En ole lainkaan varma pitääkö tämä paikkansa, mutta vaikutti riittävän uskottavalta. Löysin myös samanlaisen gobeliinin Torista ja hinta taisi olla 10€. Päättelin, että ei taida olla mikään keräilytuote. 

Parisen viikkoa sitten päätin näyttää gobeliinille saksia. Leikkaaminen tuntui brutaalilta, mutta silppusin kankaan olkalaukkuun sopiviksi kappaleiksi. Olkalaukku siitä syntyi, oikein jämäkkä ja kauniskin, aivan uniikki. En nyt ole varma haluanko silputa myös kaikkia joutsen ja peura-aiheisia gobeliineja laukuiksi (tiedättehän ne seinävaatteet vanhojen 1960-ja 1970-lukujen kesämökkien seinillä), mutta kokeiluna mielenkiintoinen. 

Löysin tälle tempulle nimenkin. Äkkiseltään voisi todeta, että nytpä menin ja kierrätin. Niin teinkin, mutta termi vaatii tarkennusta. Tarkempi termi tässä tapauksessa olisi uudelleenkäyttö, eli  tuotteen tai sen osan uudelleen käyttöä uuden tuotteen materiaalina. 

Seuraavaksi jonkinmoinen määritelmä: 

"Tekstiilin kierrätys on mekaanista, kemiallista tai termistä käsittelyä uusien tuotteiden raaka-aineeksi." (lähde: kierrätyskeskuksen blogi)

Noni! Näin yksinkertaista! Kierrätys-sanaa käytetään usein yleisterminä kuvaamaan monenmoista ympäristömyönteistä toimintaa. mutta jos tavarat, olivatpa ne sitten tekstiilejä tai kodinkoneita, eivät mene teollisen muokkausprosessin läpi, ei voida käyttää yksinomaan kierrätys-termiä. Kierrätys-sana on siis ihan ok termi, mutta se on yleistermi ja siksi sen yhteydessä olisi hyvä tarkentaa, mitä sillä tarkoitetaan. Nappasin nämä tiedot muuten Kierrätyskeskuksen blogista https://kierratyskeskus.fi/ joka avasi hyvin tätä termisekamelskaa.

Tähän loppuun vielä hirveän pätevä mainosteksti: 

Laukkujani (siis näitä hobo-tyylisiä) ei saa miltään jälleenmyyjältä. Vielä! Syksyllä toivottavasti asiat ovat paremmin. 

Jos kuitenkin olet kiinnostunut laukuista ja haluat ostaa tai tilata, niin laita suoraan minulle viestiä info@pauliinanhuone.com tai Pauliinan Huoneen instatilin kautta, niin asia varmaan järjestyy. 

Mukavia ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!